maanantai 1. elokuuta 2016

Karavaanielämää ennen, nyt ja jatkossakin.

Asuntoauto eli paskahuussi eli Rolle. Rakkaalla lapsellamme on monta nimeä. Näin kesällä matkustamme Rollella aika paljon, talvella nykyisin vähemmän, mutta varmasti keskiverto karavaanareita enemmän. Moni kysyy, että ollaanko me oikeasti asuntoautossa yötä? Jos esim. keikkapaikalla kysyy mistä löytää sähkövirtaa, niin usein keikkajärjestäjä sanoo, että on meillä hotellikin tai mökki mihin voitte mennä nukkumaan. Mutta me halutaan olla Rollessa, koska pääsääntöisesti se on ihan mukavaa.  Vaikka reissun jälkeen tuntuukin ihanalta päästä kotiin suihkuun, jossa mahtuu kääntymään ja saa olla niin kauan kun haluaa (tai niin kauan, kun Simo tulee ovelle mutisemaan vesilaskusta….).
MUTTA olemme kyllä ihan konkreettisesti ASUNEET tuossa Rollessa muutaman kuukauden syystalvella. Ja väitän ja vakuutan, että siinä jos missä parisuhdetta kyllä testataan isolla kädellä. Olen jopa oikeasti miettinyt, että tekisi varmasti hyvää monellekin tuoreelle parisuhteelle viettää puolisonsa kanssa vaikka kaksi-kolme viikkoa asuntoautossa. Ihan saletisti saisi selville onko suhteella tulevaisuutta vai ei. Aluksihan se on mukavaa, ollaan tiiviisti kokoajan yhdessä kosketusetäisyydellä lähes. Toinen katsoo televisiota, ja toinen kokkaa. Lämmitetään suihkuvesi ja käydään suihkussa yhdessä siten, että toinen odottaa wc:n puolella pyyhkeen kanssa, kun toinen on suihkussa. Ja sitten vaihdetaan paikkoja. Yhdessä mennään nukkumaan, sammutetaan valot ja ollaan ihanan tiiviisti kiinni siinä rakkaassa. Aamulla herätään pirteänä ja mietitään minne matkustettaisiin tänään ja mitä kivaa tehtäisiin. Viikon kuluessa alkaa vaaleanpunaiset linssit kadota silmien ympäriltä. Alkaa puhtaat vaatteet loppumaan. Tai se pienenpieni vaatekaappi on täynnä likaisia vaatteita, meidän molempien! Etsittävä pyykkikone, leirintäalueilta niitä löytyy, respasta kallis poletti, aikaa varaamaan. Siellä oli yksi vapaa aika, yksi tunti, kaikki vaatteet vaan koneeseen mitä sinne mahtuu. Ja sitten ripustellaan niitä kuivumaan ympäri asuntoa/autoa.
Kesä on ohi ja lunta alkaa sataa ja pakkanen tulee.  Heräät rakastuneena rakkaasi vierestä saman peiton alta, ihana, kun hän on tullut niin tiiviisti minuun kiinni nukkumaan....kunnes nostat vähän peittoa ja tajuat, että asunnossa (tai siis autossa) on ihan jäätävän kylmä ja kostea!! Kaasu on loppunut, totta kai aina keskellä yötä!!
Joka päivä käyt samat keskustelut. Pitääkö vesisäiliö täyttää, käytkö tänään suihkussa, joka kestää yhden minuutin vai ajattelitko kastella kenties koko vartalon? :) Tai annas olla, jos pitää pestä hiukset. Mitä tänään syötäisiin? Nyt on kyllä hernekeittoa keitetty jo niin monena päivänä, että korvista tulee ulos. On niin kätevä minikeittiö, että kahdestaan sinne ei mahdu mitenkään. Ja mihinkään kovin laadukkaisiin annoksiin siinä ei kykene. Ja mitä tahansa teetkin niin joka paikka asunnossa/autossa haisee sille ruoalle. Auto on täynnä hiekkaa ja roskaa ja lunta tulee koko ajan sisälle kun vähän pyörähtääkin ulkona. Toinen sanoo jonkun poikkipuolisen sanan ja siitä se riita sitten leimahtaa. No, No mihin menet pakoon? Ulos? Kovin kauaa siellä ei tarkene. Valitsisinko makuuhuoneen, olohuoneen vai keittiön? Ai niin, nehän ovat sama asia. No toinen on keulassa, ja toinen peräosassa. Molemmat muristaan yksinämme. Ei voi edes soittaa kenellekään ystävälle ja purnata toisen käytöstä, koska toinenhan kuulee sen purnauksen :) Yleensä meille kävi niin, että ehkä vartti/puolituntia jonka jälkeen satuttiin törmäämään keittiössä ja halattiin ja puhuttiin se asia selväksi. Väitän, että noista muutamasta kuukaudesta johtuen me edelleenkin puhutaan riitamme selviksi. Jos jotain opin, niin sen, että pikkuasioista nipottaminen on ihan turhaa. Turhaa ajan haaskausta siinä pikkukopissa....ja turhaa se on 100m2 asunnossakin.
Blogin kirjoitusta keskellä karavaanarielämää.


No se oli ennen se. Nykypäivänä emme siis enää asu pelkästään Rollessa, mutta paljon aikaa siellä vietämme. Edelleenkin Rollessa on ihana nukkua, parhaat unet saan siellä. Varmaan vähän niin kuin lastenvaunuissa nukkuisi, tiiviisti kompaktissa kopissa. Ja sittenhän saapui Reiska-koira…. Aluksi Reiskalle tuotti ihmetystä ja järkytystäkin, että mikä tämä liikkuva asunto oikein on, mutta nyt siitä on kehkeytynyt oikein karavaanikoira. Innokkaana tulee kyytiin, että mihinkähän me nyt matkustetaan ja ketä leikittäjiä sieltä löytyy.
Päivittäin käydään nämä samat kysymykset läpi ennen liikkeelle lähtöä tai ainakin juuri lähdettyämme:
  • -    Onko vessan ovi kiinni? Onko kattoikkuna kiinni? Onko jääkaappi päällä? Onko vessassa myrkkyä? Onko Reiskan kupissa vettä?
  • -    Onko PepsiMaxia? Pitääkö hakea nollaa?
  • -    Katoppa siitä kartasta onko tuo navigaattori oikeassa?
Kesällä etenkin on paljon tapahtumia kaikkialla, on markkinoita, kesäteatteria, puistokonserttia jne. Ainoa huono asia niissä on meidän kannalta se, että ne ovat aina niin aikaisin. Loppuu yleensä meidän heräämisaikaan. Herääkö oikeasti koko suomi kesälomienkin aikaan mahdollisimman aikaisin ja menee kiinni klo 16.00 jälkeen? Meillä on yleensä myös ruoannälkä siinä kuuden aikaan, mutta silloin kaikki lounaat ovat jo loppuneet, lohikeitot myyty ja mansikka- tai jäätelökauppiaat kadonneet. Ja sitten tilataan huoltoaseman ”a la carte” annokset ja saadaan usein tätä:

Kuvassa erään amerikkalaisen huoltoasemaketjun näkemys Äänekoskella herkkulautasesta kahdelle.... annoksen seinällä olevan listan mukaan piti sisältää coleslaw-salattia (nam, mun lempparia), mutta kun "herkkulautanen" saapui pöytään salaattia ei näkynyt missään, tarjoilija vastasi, että se on poistunut annoksesta jo aikoja sitten....Hmm, miksi se sitten lukee tuolla seinällä?!?

Tänä kesänä oma lapsi ja lainatut lapset reissasivat kanssamme viikon ajan, jolloin asuntoauto oli todellakin usein parempi vaihtoehto kuin henkilöauto olisi ollut. On vuorotellen kaikille jonkunlaista välipalaa, koska nälkähän ei kaikilla todellakaan ole yhtä aikaa. Myös sateen yllättäessä (oliko sade tänä kesänä välttämättä hirveä yllätys?!? hehee) kaikki vaan vettä valuen asuntoautoon ja kuivat vaatteet kaapista päälle, ja sateen ajan kaikki viihtyy vaikka kännyköillään….jokaisen lapsen puhelimeen löytyy vielä laturipaikkakin. Yksi tyhmä asia tuntuu meillä suomessa kuitenkin olevan, koirat ja lapset on eristetty toisistaan. Lasten leikkipuistoon ei saa tuoda koiria, eikä koirapuistoihin ole suositeltavaa tuoda lapsia. Ymmärrän toki, ettei leikkipuistoon koiraa saa päästää pissaille, kakalle ja vapaana sotkemaan, tai lapsia koirapuistoon riekkumaan ja juoksemaan. Aidan takana saa toki lällätellä ja härnätä koiria, ja ihan vanhempien seistessä vieressä. Mutta olisiko jonkunlainen maalaisjärjen käyttäminen tässäkin asiassa mahdollista? Mutta mukavaa kuitenkin meillä oli kera lapsien ja koirien kanssa paikasta toiseen liikkuen.
-Päivi

Me karavaanarit.


On taasen aikaa vierähtänyt ja kaikkea tapahtunut, ja eräät ”asianmukaiset” lehdet ovat varmasti etsineet taasen kuumeisesti jotain kopioitavaa.  Ajan hammas ei tietenkään ole ollut jättämättä jälkeään niin minuun, Päiviin, Reiskaan kuin myös Rolleenkaan. Asuntoauto-/karavaani-ihmisenä Rolle on kuin perheenjäsen, joskin vailla virallista nimeä. Kuten laivat on kautta aikojen kastettu, mielestämme Rolle ansaitsisi samaisen kunniallisuuden, ei vaan ole ”skumppapulloa”..  Tästä huolimatta matka jatkuu, ja kaasupullot poksahtelevat. Noh, alitehoisella Taunuksella vankkurimme ei kuitenkaan etene, vaan vetojuhtana ompi raudanluja 4-pyttynen 2.2 litrainen Fiiatin kone, joka kiidättää meitä ketjuvetoisella venttiilikoneistolla vaihtelevalla nopeudella ympäri maata. Lähdetään pohtimaan asiaa aihealueittain, ja koska ääniä asioiden käsittelemisjärjestyksestä ei kuulu, on valinta minulla. Tämä artikkeli pohdiskelee, ei niin enempää kuin vähempää, pariskuntia, perhekuntia, vaan oikeastaan meitä kaikkia joita pikkuisen ”tarkkaasuuntaavaillaolevamatkailu” kiinnostaa. (yhdyssanahirviö..)
VAIHTEISTO
Millä vaihteella liikenteeseen? Kysymys, joka varmaan herättää kysymyksiä, jos monenmoisia kuljettajan ja matkustajienkin mielessä. Toiset sanoo että: ”Kaasu pohjaan, Särkänniemi menee kiinni jo pian!”. Toiset: ” Nälkä, jano, vessa on täynnä, ja toi koira pissas juuri mun jalalle..”. 
Hyvällä mielellä liikenteeseen, hyvällä vaihteella liikenteeseen, ja sehän on YKKÖNEN. No höh…Hups, siinähän oli betoniporsas. Onneksi on kuljettajalle purulelu, ja vakuutus. Eli ykkösellä liikenteeseen! (jos ei tarvi peruuttaa..) Bemarikustithan lähtee aina kympillä liikenteeseen..mistähän moisesta saksan ylpeydestä löytyy kymmenes vaihde??
MATKAANLÄHTÖ
”JIPPII, nyt PowerParkiin, siellähän on kaikkee!!!”,  ”ei mennä,..##”, sanoo kuljettaja ja pohtii mielessään kaikkea, eritoten Bilteman lähintä myymälää. Onhan kaasua, vettä, petivaatteet, vaihtovaatteet, vessapaperi, tuulipuvut, jäsenkortit kaikenmaailman kauppaketjuihin, grillihiilet ja sytytysneste, hyttysmyrkky, kosteuspyyhkeet ja anopin pankkikortti? Kaikki on, ja matka voi alkaa lähimmälle huoltoasemalle, josta ostamme kaasua, vettä, kosteuspyyhkeitä, vessapaperia, grillihiiliä ja sytytysnestettä. (toim.huom. Olisin ite kyllä ottanu tankista naftaa ja sillä saanu grillin palamaan. Varmaan vuosikymmenen…) Pesuainetta toki vanhojen petivaatteiden pesemistä varten. Siitä sitten eteenpäin, ja taival alkaa. Ensiksi musiikkikilpailu, sitten kilpailu siitä kuka haluaa istua etupenkillä, miksi koiran henki haisee? Naapuriauton setä on jo tuijottanut kolmesti peräkkäin ja vihaisesti… ”Voi kulta pieni, sehän on ihmisten tapa. Ne ajavat vaan aina uudestaan ohi, ja eivät keksi muutakaan ilmettä.” (Tämä lapsikatraan kanssa..)
MOROO!!!
Tämä tarina saattaa tuntua pitkästyttävältä ja eikiinnostavalta, mutta jos kuitenkin luet tätä, niin olet ainakin jollakin tasolla kiinnostunut. Tarina lähteepi näin: Olin opiskelemassa itsestäni viisasta Enäjärven ala-asteella noin vuonna -85. Legendaarista.. Sain käsityöopettajalta erityisoikeuksia puu-/yms-töiden tekemiseen, koska olen mikä olen. Keksintöjä keksintöjen perään, ja typerimpiä typerimpien perään. Sain iden kädestä, joka voisi viitata tunneilla puolestani, eikä tarvitsisi könöttää käsi pystyssä koko tuntia, oikea tai väärä vastaus hallussa. Niinpä kehitin ala-asteella (ennen alakoulu, nykyään alakoulu) pikku hitsaustöiden ja muiden operaatioiden jälkeen pulpettiin ruuvattavan käden, joka veiviä vääntämällä nousi pystyyn, ja olin ns. vastausvalmis. Opettaja tämän salli, mutta yhteistuumin päätettiin jättää ”vääntöviittaaja” käyttämättä. Syynä oli yksinkertaisesti se, että koko luokka rupesi nauramaan, kun tämä ”viittauskäsi” nousi. Sain siitä kuitenkin muistaakseni ainakin 9,5.
Mutta tervehtimiseen tienpäällä:
Nyt kun olen tässä kunnostautunut ja ollut tuossa ratinvääntäjänä jo melkein vuoden, niin morjestaminen on mielenkiintoinen ilmiö. Asuntoauto-/asuntovaunu-karavaanien keskinäinen morjesteleminen mietityttää? Tuntuu siltä vahvasti, että jos on vaunu, niin asuntoautoilijoille ei morjestella, mielenkiintoista. Noh, kukin tablaa tyylillään. Itse kuitenkin olkapää kylmähauteessa heilutan kaikille, tuli tai meni. Kesäreissullame ajettiin myötä-/ja vastavirtaan Torniossa olleiden suviseurakaravaanareiden kera, ja tämänkös jälkeen edes mobilaatti ei auttanut kyynärpäähän. Tämä ”morjestaminen” toki hankki olla yksipuolista, mutta ymmärtäähän sen. Pitkän viikonlopun juhlinnan jälkeen ei varmaan käsikään nouse.
JÄÄKAAPPI
Voiko ihminen olla töpselimpi kuin minä? Tarina lähtee siitä, että Rollen jääkaapin kanssa on tapeltu pitkään, koska se toimi vain osittain. Vuoden verran on paiskittu töitä, hikoiltu, kiroiltu siitä, että saadaanko yöksi virtaa.
Erään kerran vein Rollen huoltoon ja pikkukorjauksiin erääseen länsi-suomalaiseen ns.”asiantuntijakorjaamoon”, eräässä länsisuomalaisessa kaupungissa. Korjauksia, asennuksia yms..ja huolto. Jääkaappi huollettiin myös syystä että: kaappi toimii kaasulla, mutta ei sähköllä. Korjaus tuli suhteellisen kalliiksi, ja talvihan oli, niin kaappia ei kauheasti tullut käytettyä. Tuli kesä, ja lämpimät kelit. Noh, kaappi huollettu/korjattu. Ei hätää..paitsi että nyt kaappi toimi kyllä sähköllä, mutta ei kaasulla?? Tästä episodi alkoi, ja sen takia aina tarvitsi olla sähköpaikka, etteivät eväät rupea keskenään juttelemaan jääkaapissa/pakastimessa. Tutkinut ja hutkinut kyllä olin moneen kertaan, että missä syy. Kuikan lavalla otin jääkaapin kytkentäkaavion esiin, ja rupesin sähkömiehen poikana tutkimaan sitä. Jääkaapin takana olevassa magneetti venttiilissä tulisi olla yksi maa, ja kaksi plussaa. Ritilät auki, ja kuinka ollakaan yksi johto oli irti. Vaikeessa paikassa, mutta sain juuri ja juuri laitettua paikoilleen. Todennäköisesti ”ammattilaisliikkeessä” oli unohtunut moinen vaatimaton yksi johto.  Kaappi toimii niin kuin unelma, ja maito on jäässä.. Ota ammattilainen töihin, ja tee loput itse.
YHTEISELO
Niin, ”voitko vähän siirtyä, mun pitäis niistää nenä/mennä veskiin/ottaa kartta esille/siirtää jalkaa/vaihtaa vaihdetta (koskee Reiskaa…)/saanko hetkisen omaa aikaa, ja rauhoittua?”, tässähän näitä. Parisuhdeteknillisiin ongelmiin, tai siihen että menee liian hyvin, on karavaanimatkailu oikein hyvä lääke. Joko on pakko opetella olemaan iholla koko ajan, tai sitten ottamaan etäisyyttä. Jälkimmäinen on melko lailla mahdotonta. Joka tapauksessa, niin tai näin, matkailu avartaa, ja parisuhde varmasti saa uusia käänteitä suuntaan jos toiseenkin ”karvanaamailun” myötä. Tervetuloa joukkoon iloiseen, morjestelemaan ja naatiskelemaan olosta siellä, missä itse tykkäätte, siis missä vaan.
-simo SFC nro: 143447

Tämän julkaisun myötä lähetämme terveisiä Hannulle ja Maijalle, sekä varsinaisille retkeilysisseille Tarulle ja Esalle.