Asuntoauto eli paskahuussi eli Rolle.
Rakkaalla lapsellamme on monta nimeä. Näin kesällä matkustamme Rollella aika
paljon, talvella nykyisin vähemmän, mutta varmasti keskiverto karavaanareita
enemmän. Moni kysyy, että ollaanko me oikeasti asuntoautossa yötä? Jos esim.
keikkapaikalla kysyy mistä löytää sähkövirtaa, niin usein keikkajärjestäjä
sanoo, että on meillä hotellikin tai mökki mihin voitte mennä nukkumaan. Mutta
me halutaan olla Rollessa, koska pääsääntöisesti se on ihan mukavaa. Vaikka
reissun jälkeen tuntuukin ihanalta päästä kotiin suihkuun, jossa mahtuu
kääntymään ja saa olla niin kauan kun haluaa (tai niin kauan, kun Simo tulee
ovelle mutisemaan vesilaskusta….).
MUTTA olemme kyllä ihan konkreettisesti
ASUNEET tuossa Rollessa muutaman kuukauden syystalvella. Ja väitän ja vakuutan,
että siinä jos missä parisuhdetta kyllä testataan isolla kädellä. Olen jopa
oikeasti miettinyt, että tekisi varmasti hyvää monellekin tuoreelle
parisuhteelle viettää puolisonsa kanssa vaikka kaksi-kolme viikkoa asuntoautossa.
Ihan saletisti saisi selville onko suhteella tulevaisuutta vai ei. Aluksihan se
on mukavaa, ollaan tiiviisti kokoajan yhdessä kosketusetäisyydellä lähes.
Toinen katsoo televisiota, ja toinen kokkaa. Lämmitetään suihkuvesi ja käydään
suihkussa yhdessä siten, että toinen odottaa wc:n puolella pyyhkeen kanssa, kun
toinen on suihkussa. Ja sitten vaihdetaan paikkoja. Yhdessä mennään nukkumaan,
sammutetaan valot ja ollaan ihanan tiiviisti kiinni siinä rakkaassa. Aamulla
herätään pirteänä ja mietitään minne matkustettaisiin tänään ja mitä kivaa
tehtäisiin. Viikon kuluessa alkaa vaaleanpunaiset linssit kadota silmien
ympäriltä. Alkaa puhtaat vaatteet loppumaan. Tai se pienenpieni vaatekaappi on
täynnä likaisia vaatteita, meidän molempien! Etsittävä pyykkikone,
leirintäalueilta niitä löytyy, respasta kallis poletti, aikaa varaamaan. Siellä
oli yksi vapaa aika, yksi tunti, kaikki vaatteet vaan koneeseen mitä sinne
mahtuu. Ja sitten ripustellaan niitä kuivumaan ympäri asuntoa/autoa.
Kesä on ohi ja lunta alkaa sataa ja pakkanen
tulee. Heräät rakastuneena rakkaasi vierestä saman peiton alta,
ihana, kun hän on tullut niin tiiviisti minuun kiinni nukkumaan....kunnes
nostat vähän peittoa ja tajuat, että asunnossa (tai siis autossa) on ihan
jäätävän kylmä ja kostea!! Kaasu on loppunut, totta kai aina keskellä yötä!!
Joka päivä käyt samat keskustelut. Pitääkö
vesisäiliö täyttää, käytkö tänään suihkussa, joka kestää yhden minuutin vai
ajattelitko kastella kenties koko vartalon? :) Tai annas olla, jos pitää pestä
hiukset. Mitä tänään syötäisiin? Nyt on kyllä hernekeittoa keitetty jo niin
monena päivänä, että korvista tulee ulos. On niin kätevä minikeittiö, että
kahdestaan sinne ei mahdu mitenkään. Ja mihinkään kovin laadukkaisiin annoksiin
siinä ei kykene. Ja mitä tahansa teetkin niin joka paikka asunnossa/autossa
haisee sille ruoalle. Auto on täynnä hiekkaa ja roskaa ja lunta tulee koko ajan
sisälle kun vähän pyörähtääkin ulkona. Toinen sanoo jonkun poikkipuolisen sanan
ja siitä se riita sitten leimahtaa. No, No mihin menet pakoon? Ulos? Kovin
kauaa siellä ei tarkene. Valitsisinko makuuhuoneen, olohuoneen vai keittiön? Ai
niin, nehän ovat sama asia. No toinen on keulassa, ja toinen peräosassa.
Molemmat muristaan yksinämme. Ei voi edes soittaa kenellekään ystävälle ja
purnata toisen käytöstä, koska toinenhan kuulee sen purnauksen :) Yleensä
meille kävi niin, että ehkä vartti/puolituntia jonka jälkeen satuttiin
törmäämään keittiössä ja halattiin ja puhuttiin se asia selväksi. Väitän, että
noista muutamasta kuukaudesta johtuen me edelleenkin puhutaan riitamme selviksi.
Jos jotain opin, niin sen, että pikkuasioista nipottaminen on ihan turhaa.
Turhaa ajan haaskausta siinä pikkukopissa....ja turhaa se on 100m2 asunnossakin.
Blogin kirjoitusta keskellä karavaanarielämää.
No se oli ennen se. Nykypäivänä emme siis
enää asu pelkästään Rollessa, mutta paljon aikaa siellä vietämme. Edelleenkin
Rollessa on ihana nukkua, parhaat unet saan siellä. Varmaan vähän niin kuin
lastenvaunuissa nukkuisi, tiiviisti kompaktissa kopissa. Ja sittenhän saapui
Reiska-koira…. Aluksi Reiskalle tuotti ihmetystä ja järkytystäkin, että mikä
tämä liikkuva asunto oikein on, mutta nyt siitä on kehkeytynyt oikein
karavaanikoira. Innokkaana tulee kyytiin, että mihinkähän me nyt matkustetaan
ja ketä leikittäjiä sieltä löytyy.
Päivittäin käydään nämä samat kysymykset läpi
ennen liikkeelle lähtöä tai ainakin juuri lähdettyämme:
- -
Onko vessan ovi kiinni? Onko kattoikkuna kiinni?
Onko jääkaappi päällä? Onko vessassa myrkkyä? Onko Reiskan kupissa vettä?
- -
Onko PepsiMaxia? Pitääkö hakea nollaa?
- -
Katoppa siitä kartasta onko tuo navigaattori oikeassa?
Kesällä etenkin on paljon tapahtumia
kaikkialla, on markkinoita, kesäteatteria, puistokonserttia jne. Ainoa huono
asia niissä on meidän kannalta se, että ne ovat aina niin aikaisin. Loppuu
yleensä meidän heräämisaikaan. Herääkö oikeasti koko suomi kesälomienkin aikaan
mahdollisimman aikaisin ja menee kiinni klo 16.00 jälkeen? Meillä on yleensä
myös ruoannälkä siinä kuuden aikaan, mutta silloin kaikki lounaat ovat jo
loppuneet, lohikeitot myyty ja mansikka- tai jäätelökauppiaat kadonneet. Ja
sitten tilataan huoltoaseman ”a la carte” annokset ja saadaan usein tätä:
Kuvassa erään amerikkalaisen
huoltoasemaketjun näkemys Äänekoskella herkkulautasesta kahdelle.... annoksen
seinällä olevan listan mukaan piti sisältää coleslaw-salattia (nam, mun
lempparia), mutta kun "herkkulautanen" saapui pöytään salaattia ei
näkynyt missään, tarjoilija vastasi, että se on poistunut annoksesta jo aikoja
sitten....Hmm, miksi se sitten lukee tuolla seinällä?!?
Tänä kesänä oma lapsi ja lainatut lapset
reissasivat kanssamme viikon ajan, jolloin asuntoauto oli todellakin usein
parempi vaihtoehto kuin henkilöauto olisi ollut. On vuorotellen kaikille
jonkunlaista välipalaa, koska nälkähän ei kaikilla todellakaan ole yhtä aikaa.
Myös sateen yllättäessä (oliko sade tänä kesänä välttämättä hirveä yllätys?!?
hehee) kaikki vaan vettä valuen asuntoautoon ja kuivat vaatteet kaapista
päälle, ja sateen ajan kaikki viihtyy vaikka kännyköillään….jokaisen lapsen
puhelimeen löytyy vielä laturipaikkakin. Yksi tyhmä asia tuntuu meillä suomessa
kuitenkin olevan, koirat ja lapset on eristetty toisistaan. Lasten leikkipuistoon
ei saa tuoda koiria, eikä koirapuistoihin ole suositeltavaa tuoda lapsia.
Ymmärrän toki, ettei leikkipuistoon koiraa saa päästää pissaille, kakalle ja
vapaana sotkemaan, tai lapsia koirapuistoon riekkumaan ja juoksemaan. Aidan
takana saa toki lällätellä ja härnätä koiria, ja ihan vanhempien seistessä
vieressä. Mutta olisiko jonkunlainen maalaisjärjen käyttäminen tässäkin asiassa
mahdollista? Mutta mukavaa kuitenkin meillä oli kera lapsien ja koirien kanssa
paikasta toiseen liikkuen.
-Päivi
Me karavaanarit.
On taasen aikaa vierähtänyt ja kaikkea
tapahtunut, ja eräät ”asianmukaiset” lehdet ovat varmasti etsineet taasen
kuumeisesti jotain kopioitavaa. Ajan hammas ei tietenkään ole ollut
jättämättä jälkeään niin minuun, Päiviin, Reiskaan kuin myös Rolleenkaan.
Asuntoauto-/karavaani-ihmisenä Rolle on kuin perheenjäsen, joskin vailla
virallista nimeä. Kuten laivat on kautta aikojen kastettu, mielestämme Rolle
ansaitsisi samaisen kunniallisuuden, ei vaan ole ”skumppapulloa”.. Tästä
huolimatta matka jatkuu, ja kaasupullot poksahtelevat. Noh, alitehoisella
Taunuksella vankkurimme ei kuitenkaan etene, vaan vetojuhtana ompi raudanluja
4-pyttynen 2.2 litrainen Fiiatin kone, joka kiidättää meitä ketjuvetoisella
venttiilikoneistolla vaihtelevalla nopeudella ympäri maata. Lähdetään pohtimaan
asiaa aihealueittain, ja koska ääniä asioiden käsittelemisjärjestyksestä ei
kuulu, on valinta minulla. Tämä artikkeli pohdiskelee, ei niin enempää kuin vähempää,
pariskuntia, perhekuntia, vaan oikeastaan meitä kaikkia joita pikkuisen
”tarkkaasuuntaavaillaolevamatkailu” kiinnostaa. (yhdyssanahirviö..)
VAIHTEISTO
Millä vaihteella liikenteeseen? Kysymys, joka
varmaan herättää kysymyksiä, jos monenmoisia kuljettajan ja matkustajienkin
mielessä. Toiset sanoo että: ”Kaasu pohjaan, Särkänniemi menee kiinni jo
pian!”. Toiset: ” Nälkä, jano, vessa on täynnä, ja toi koira pissas juuri mun
jalalle..”.
Hyvällä mielellä liikenteeseen, hyvällä
vaihteella liikenteeseen, ja sehän on YKKÖNEN. No höh…Hups, siinähän oli
betoniporsas. Onneksi on kuljettajalle purulelu, ja vakuutus. Eli ykkösellä
liikenteeseen! (jos ei tarvi peruuttaa..) Bemarikustithan lähtee aina kympillä
liikenteeseen..mistähän moisesta saksan ylpeydestä löytyy kymmenes vaihde??
MATKAANLÄHTÖ
”JIPPII, nyt PowerParkiin, siellähän on
kaikkee!!!”, ”ei mennä,..##”, sanoo kuljettaja ja pohtii mielessään
kaikkea, eritoten Bilteman lähintä myymälää. Onhan kaasua, vettä, petivaatteet,
vaihtovaatteet, vessapaperi, tuulipuvut, jäsenkortit kaikenmaailman
kauppaketjuihin, grillihiilet ja sytytysneste, hyttysmyrkky, kosteuspyyhkeet ja
anopin pankkikortti? Kaikki on, ja matka voi alkaa lähimmälle huoltoasemalle,
josta ostamme kaasua, vettä, kosteuspyyhkeitä, vessapaperia, grillihiiliä ja
sytytysnestettä. (toim.huom. Olisin ite kyllä ottanu tankista naftaa ja sillä
saanu grillin palamaan. Varmaan vuosikymmenen…) Pesuainetta toki vanhojen
petivaatteiden pesemistä varten. Siitä sitten eteenpäin, ja taival alkaa. Ensiksi
musiikkikilpailu, sitten kilpailu siitä kuka haluaa istua etupenkillä, miksi koiran
henki haisee? Naapuriauton setä on jo tuijottanut kolmesti peräkkäin ja vihaisesti…
”Voi kulta pieni, sehän on ihmisten tapa. Ne ajavat vaan aina uudestaan ohi, ja
eivät keksi muutakaan ilmettä.” (Tämä lapsikatraan kanssa..)
MOROO!!!
Tämä tarina saattaa tuntua pitkästyttävältä
ja eikiinnostavalta, mutta jos kuitenkin luet tätä, niin olet ainakin jollakin
tasolla kiinnostunut. Tarina lähteepi näin: Olin opiskelemassa itsestäni
viisasta Enäjärven ala-asteella noin vuonna -85. Legendaarista.. Sain
käsityöopettajalta erityisoikeuksia puu-/yms-töiden tekemiseen, koska olen mikä
olen. Keksintöjä keksintöjen perään, ja typerimpiä typerimpien perään. Sain
iden kädestä, joka voisi viitata tunneilla puolestani, eikä tarvitsisi könöttää
käsi pystyssä koko tuntia, oikea tai väärä vastaus hallussa. Niinpä kehitin
ala-asteella (ennen alakoulu, nykyään alakoulu) pikku hitsaustöiden ja muiden
operaatioiden jälkeen pulpettiin ruuvattavan käden, joka veiviä vääntämällä
nousi pystyyn, ja olin ns. vastausvalmis. Opettaja tämän salli, mutta
yhteistuumin päätettiin jättää ”vääntöviittaaja” käyttämättä. Syynä oli
yksinkertaisesti se, että koko luokka rupesi nauramaan, kun tämä ”viittauskäsi”
nousi. Sain siitä kuitenkin muistaakseni ainakin 9,5.
Mutta tervehtimiseen tienpäällä:
Nyt kun olen tässä kunnostautunut ja ollut
tuossa ratinvääntäjänä jo melkein vuoden, niin morjestaminen on
mielenkiintoinen ilmiö. Asuntoauto-/asuntovaunu-karavaanien keskinäinen
morjesteleminen mietityttää? Tuntuu siltä vahvasti, että jos on vaunu, niin
asuntoautoilijoille ei morjestella, mielenkiintoista. Noh, kukin tablaa
tyylillään. Itse kuitenkin olkapää kylmähauteessa heilutan kaikille, tuli tai
meni. Kesäreissullame ajettiin myötä-/ja vastavirtaan Torniossa olleiden suviseurakaravaanareiden
kera, ja tämänkös jälkeen edes mobilaatti ei auttanut kyynärpäähän. Tämä
”morjestaminen” toki hankki olla yksipuolista, mutta ymmärtäähän sen. Pitkän
viikonlopun juhlinnan jälkeen ei varmaan käsikään nouse.
JÄÄKAAPPI
Voiko ihminen olla töpselimpi kuin minä?
Tarina lähtee siitä, että Rollen jääkaapin kanssa on tapeltu pitkään, koska se
toimi vain osittain. Vuoden verran on paiskittu töitä, hikoiltu, kiroiltu
siitä, että saadaanko yöksi virtaa.
Erään kerran vein Rollen huoltoon ja
pikkukorjauksiin erääseen länsi-suomalaiseen ns.”asiantuntijakorjaamoon”,
eräässä länsisuomalaisessa kaupungissa. Korjauksia, asennuksia yms..ja huolto.
Jääkaappi huollettiin myös syystä että: kaappi toimii kaasulla, mutta ei
sähköllä. Korjaus tuli suhteellisen kalliiksi, ja talvihan oli, niin kaappia ei
kauheasti tullut käytettyä. Tuli kesä, ja lämpimät kelit. Noh, kaappi
huollettu/korjattu. Ei hätää..paitsi että nyt kaappi toimi kyllä sähköllä,
mutta ei kaasulla?? Tästä episodi alkoi, ja sen takia aina tarvitsi olla
sähköpaikka, etteivät eväät rupea keskenään juttelemaan jääkaapissa/pakastimessa.
Tutkinut ja hutkinut kyllä olin moneen kertaan, että missä syy. Kuikan lavalla
otin jääkaapin kytkentäkaavion esiin, ja rupesin sähkömiehen poikana tutkimaan
sitä. Jääkaapin takana olevassa magneetti venttiilissä tulisi olla yksi maa, ja
kaksi plussaa. Ritilät auki, ja kuinka ollakaan yksi johto oli irti. Vaikeessa
paikassa, mutta sain juuri ja juuri laitettua paikoilleen. Todennäköisesti
”ammattilaisliikkeessä” oli unohtunut moinen vaatimaton yksi johto. Kaappi
toimii niin kuin unelma, ja maito on jäässä.. Ota ammattilainen töihin, ja tee
loput itse.
YHTEISELO
Niin, ”voitko vähän siirtyä, mun pitäis
niistää nenä/mennä veskiin/ottaa kartta esille/siirtää jalkaa/vaihtaa vaihdetta
(koskee Reiskaa…)/saanko hetkisen omaa aikaa, ja rauhoittua?”, tässähän näitä.
Parisuhdeteknillisiin ongelmiin, tai siihen että menee liian hyvin, on
karavaanimatkailu oikein hyvä lääke. Joko on pakko opetella olemaan iholla koko
ajan, tai sitten ottamaan etäisyyttä. Jälkimmäinen on melko lailla mahdotonta.
Joka tapauksessa, niin tai näin, matkailu avartaa, ja parisuhde varmasti saa
uusia käänteitä suuntaan jos toiseenkin ”karvanaamailun” myötä. Tervetuloa
joukkoon iloiseen, morjestelemaan ja naatiskelemaan olosta siellä, missä itse
tykkäätte, siis missä vaan.
-simo SFC nro: 143447
Tämän julkaisun myötä lähetämme terveisiä
Hannulle ja Maijalle, sekä varsinaisille retkeilysisseille Tarulle ja Esalle.