Nyt puhaltavat uudet tuulet koiraharrastuksemme, tai voisiko
sanoa paremmin koiramme harrastuksen kanssa. Me emme pidä koiraa
harrastuskaverinamme, vaan toivomme ennemminkin, että Reiska pitää meitä
harrastuskaverinaan. Eli me vikisemme ja
Reiska vie…….koirapuistossa ainakin. Eli tällainenkin ihmeellinen maailma,
jossa koira opettelee, tai opettaa ohjastajaansa mutkittelemaan, ylittämään
kiemuraisimmatkin esteet, löysi meidät vihdoin ja viimein.
Kävimme Reiskan kanssa Käppärän koirapuistossa Porissa.
Puisto on jaettu kahteen osaan, toisella puolella voi juoksennella ympäriinsä
vapaana aitauksessa, ja toisella puolella oli joitain kirkkaan värisiä
härveleitä aitauksessa. Sekarotuisen perheemme sekarotuinen koira eli Reiska
oli kyllä yhtä ihmeissään kuin mekin, että mitä noilla härveleillä tehdään. Koirapuistossa
ei ollut muita koiria paikalla joten ajattelimme testata itseämme ja Reiskaa
agilityharjoitusradalla (vaikka tuskin sitä oikeiden agilityharrastajien mielestä
voi edes sellaiseksi kutsua).
Reiskan ilmeestä pystyi lukemaan heti aitojen sisälle
päästyämme hänen ajatuksensa: ”Mikä koirapuisto se tämä on? Tämmöistä
kymmenottelua en kyllä aio suorittaa läpi.” Reiska lähtikin haistelemaan
aitojen reunoja, että ketäs poikia ja tyttöjä täällä on käynyt. Me ihmiset
tutustuimme niihin härveleihin, että mitäs näillä oikein on tarkoitus tehdä? Saimme
houkuteltua Reiskankin mukaan harjoitteisiin ja huomasimme Reiskan olevan
suorastaan haka ratkaistakseen näitä ongelmia juurikaan ongelmitta, toki ”valmentajiensa”
kustannuksella. Videot kertokoot puolestaan, olkaapa hyvät:
Simon ja Reiskan ensimmäinen yritys aitojen pujottelussa.
Toinen yritys.....hieman nopeutta jo huomattavissa.
"Annappa mekin yritetään" Päivi sanoo.
Päivi toinen yritys, Reiska jo luovutti, eikö ihan vaan "maahan" kelpaisi :)
Simo ja Reiska kolmas kerta.....Reiska näki jotain kiinnostavampaa :) Päivin....
Simo ja Reiska, täydellinen suoritus!
Esimerkin voimalla.
Onnistuihan se!! Jee!!
Huomasimme Porista puuttuvan tähän erikoisuuteen
erikoistuneiden koirien ja ”treenareiden” verkoston, joten rupesimme miettimään
kyseisen insituution perustamista. Ensimmäisenä keksittiin tietysti nimi. Se
oli aluksi pikkusen hakusessa, mutta tunnettuna somehaina Simo hiukan
mietittyänsä keksi seuraavan: Pori-Björneborgs Somelity seura ry ab.
Kaikki olisivat tervetulleita mukaan toimintamme pariin,
sillä tämä naurattaa niin koiria, kuin valmentajiansakin. Huomasimme sen vaan ”treeniemme”
jälkeen, kun menimme viereiseen aitaukseen, koska sinne saapui Reiskalle tyttökaveri.
Reiska ihan varmaan kosiskelupuuhissaan kuiskaili salaa Luna-koiralle, että: ”Voikohan
urpompia enää olla…”, meitä tietysti tarkoittaen.
Tarkoitus on ilman palkintoja (pelkästään siis herkkupaloja,
EI pokaaleja, EI ruusukkeita, EI voittajia, EI pistesijoja, EI meriittejä jne.)
saada aikaan, hauskoja hetkiä, epäonnistumisia, mokailuja, onnistumisia ja
ylipäänsä kaikille yhteisen tekemisen mieli. Varmaan Agilityssakin on sama
meininki, mutta seurassamme ei tarvitsisi koirien tehdä mitään, antaa vain
niiden hymyillä keskenään omilla salaperäisillä tavoillaan, ja toivoa, että
joskus kouluttajatkin osaisivat samat asiat kuin he.
Olisikohan se parempi kuitenkin pysytellä vielä päivätöissä…..tai
no yötöissä ;)
Tämän kirjoituksen loppuun käynee hyvin mietelauseen muotoon leikattu pätkä eräästä koiravitsistä: "Aikuinen koira neuvoo pentukoiraa, että näyttele
mahdollisimman pitkään mahdollisimman tyhmää, niin saat mahdollisimman paljon
herkkupaloja."
Team-SPR* toivottaa kaikille koirille antoisia hetkiä isäntiensä/emäntiensä kanssa.
*Simo, Päivi, Reiska.
