Reiska tuli taloon. Reiska on siis koira, puolivuotias uros.
Sekarotuinen. Tai kuten jo vakuutusyhtiöiden sivustoja tutkiessamme huomasimme,
että sehän onkin nykyään monirotuinen. Reiskassa on labradorinnoutajaa,
dalmatialaista ja saksanseisojaa. Haimme hänet Helsingistä. Reiskan edellinen
isäntä on kyllä häntä hyvin kouluttanut ja hyvin pitänyt. Olin aiemmin puhunut
hänen kanssaan puhelimessa muutamaan otteeseen, ja hän kertoi Reiskan tarinaa
ja tapoja. Toista viikkoa jännitimme, että saadaanko me koira meille ja
saatiinhan me. Saimme alkuviikosta tietää, että Reiska tulee meille torstaina.
Päätimme siis kiertää lemmikkieläinkauppoja ja tutustuimme netissä, tai no
lähinnä minä tutustuin, mitä kaikkea koira tarvitsee. Voi sitä tarvikkeiden ja
hilavitkuttimien määrää, huhhuh!! Kaikenlaista sitä ”pitäisikin” olla. Tuli
mieleen aika, kun odotin lastani ja ensimmäistä kertaa tutustui
lastentarvikeliikkeeseen. Luulin silloin, että niitä kaikkea tarvitsee
OIKEASTI, onneksi ei ollut rahaa ostaa niitä kaikkea. Koska lapsen syntyessä ja
kasvaessa tajusi, ettei kaikenlaista konttauskypärää ja vaipparoskista
todellakaan tarvinnut. No ensimmäisellä eläinkauppa reissulla kunnon myyjä
olisi saanut myytyä minulle lähes koko putiikin sisällön, ainakin ne kaikki pinkin
väriset. Minun onneksi myyjä ei ollut kamalan myyntihenkinen, ja maltoin nukkua
muutaman yön. Remmi oli ainoa minkä ostimme ennen koiranhakua, panta Reiskalla
olikin. Niin ja auton peräosaan sellainen turvateline.
(flexi on just se talutushihna, jota
kaikki oikeat koiraihmiset ei voi sietää…oon oppinut sen jo tuolta
nettipalstoilta….)
Kun vihdoin menimme katsomaan Reiskaa, hän valloitti
sydämemme välittömästi. Tunnin verran siinä tutusteltiin, käytiin läpi Reiskan
lääkärintarkastukset, rokotukset ja muut tärkeät tavat. Ja kauppakirjaan nimet,
rahat vaihtoivat omistajaa ja koira oli meidän. Sitten automatka alkoi kohti
Noormarkkua. Ymmärsimme ettei Reiska ollut hirveän pitkiä matkoja autossa
matkustanut, meidänhän kanssa tilanne tulee kyllä muuttumaan. Hyvin meni tämä
ensimmäinen pitkä matkustus. Ihan muutama kilometri ennen perille pääsyä kuului
takaosasta hieman vikinää. Toki matkalla useamman kerran pysähdyttiin
ulkoiluttamaan koiraa.
Kävin myös matkalla ruokakaupassa, Simo jäi Reiskan kanssa
ulos. Varmasti puoli tuntia vietin aikaa eläinruokahyllyn äärellä, ja olin
entistä enemmän sekaisin. Reiska sai edellisestä kodista mukaan kuivanapuja,
jotka riittää joksikin aikaa. Koira syö myös ihan kotiruokaakin, siis ihmisen
ruokaa. Penturuokaa en kaupasta löytänyt ollenkaan, kaikissa luki pienellä,
että tarkoitettu aikuiselle koiralle. Mietin kyllä, että kuoleekohan koiramme
nälkään heti kättelyssä, kun ruokkiminen on näin vaikeaa. Mitä tapahtuu, jos
6kk ikäinen koira saa aikuisen ruokaa? Milloin koira on aikuinen? Entä, jos
olisikin ostanut sitä tarjouksessa olevaa kissanruokaa, mitä sitten olisi
tapahtunut? Löysin viimein koiranpennulle tarkoitettua ruokaa sellaisissa
pienissä annospusseissa, mitä kissani söi yhden päivässä. Ostin sellaisen paketin
missä niitä oli 4 pss, jepjep….Reiska söi niistä sen kaksi kertaa, niiden
napujen kanssa. No hyvin selvisi hengissä seuraavaan päivään.
Sisälle pääsimme ja koira viuhtoi kämppää ympäri
edestakaisin riemuissaan. Sai ruokaa ja oli riemuissaan. Tuli pissa ja
kakka……ulos…ja minä olin riemuissani. Yö meni hyvin, kaikki nukuimme
rauhallisesti 5-6 tuntia, ja sitten tuli hätä…..nimittäin Simolla. Ja niin koko
porukka herättiin kukonlaulun aikaan, kuten kunnon koiraihmisten kuuluukin.
Reiskan elämänrytmi on ollut aiemmassa kodissa lähes päinvastainen kuin meidän
elämänrytmi on, mutta vuorokaudessa me saatiin käännettyä hieman omaa rytmiä ja
hieman koiran rytmiä. Mennään nyt tällä. Ei kai koira kelloa osaa?
Sitten lähdettiin sinne eläinkauppoihin uudestaan, nyt koira
mukana, että saatiin oikeankokoinen panta. Reiska valitsi pannan jossa on
pinkkiä, hyvä maku!! Nyt sattui kyllä sellainen myyjä, että jaksoi vastata
kaikkiin esittämiini tyhmiin kysymyksiin, näyttämättä ainakaan, että häntä
olisi edes kysymykseni ärsyttänyt. Kyllähän se koiranruokaviidakko ja mun pääni
meni entistä enemmän sekaisin, hyllyt olivat täynnä erilaisia pusseja ja
paketteja. Ja pakasteet täynnä raakaruokaa?? Ja sitten oli märkäruokia, joihin
on laitettu mustikoita tai jotain karpaloita……siis ehtiikö koira oikein
maistellakin ruokaa? Reiska ei kyllä ainakaan ehdi J No joku monen kilon säkki
kainalossa Simo sieltä kaupasta ulos käveli. Mulla oli kädessä pinkkimusta
panta ja nahkahihna ja usean koiranomistajakampaajan kehuma koiraharja.
Olen kaiken vapaa-aikani kyllä lukenut netistä kaikenlaista
koiriin liittyvää. Koulutusohjeita. Keskustelupalstoja (koiranomistajat tuntuu
olevan pahempia kuin äidit arvostelemaan toisiaan). Verkkokauppoja. Kohta olen
ihan koira-asiantuntija, ainakin omasta mielestäni. Näiden muutamien päivien
aikana olen myös huomannut, että minä olen meistä kahdesta sittenkin se, joka
on tiukempi Reiskalle ja pidän käskyistä kiinni. Poikkeuksia ei tule. Simo
onkin se joka lepsuilee välillä, mutta Simo ei olekaan lukenut noita oppaita
ollenkaan (paitsi kyllä ainakin näytellyt kuuntelevansa, kun olen niistä ääneen
paasannut) hänellähän kokemus tulee kahdesta koirasta. Eli kirjaviisaus vastaan
kokemus :)
Olen lukenut, että koira ei näe televisionkuvaa, eikä näe
itseään peilistä. Mitään perusteita en noihin asioihin ole kyllä lukenut. Mutta
Reiska kyllä peilailee itseään jatkuvasti peilistä, kun ohi kulkee. Peilin
kautta katselee myös meitä ja ihan selvästi näkee meidät. Yhtenä aamuna minä
olin vielä sängyssä ja Simo kävi Reiskan kanssa ulkona ja sisälle tullessaan
meni olohuoneeseen katsomaan tv:sta jotakin luonto-ohjelmaa villisioista,
Simolla oli kuulokkeet eli tv:stä ei kuulunut edes ääntä. Reiska aloitti
hirmuisen haukkumisen ja minä unenpöppörössä sängystä pomppasin ja kysyin, että
mikä teillä on hätänä. Simo vastasi, että ei mitään hätää Reiska haukkuu vaan
villisikoja?! Kyllä siinä hetki meni, kun ymmärsin, että televisiossa niitä
oli. Samanlainen tilanne oli myös ”mummolassa” käydessämme, kun televisiosta
näkyi koiria, niin johan alkoi haukkuminen ja murina, eikä silloinkaan juuri
ääntä televisiosta kuulunut. Että joko Reiska ei ole koira tai sitten hän on
joku superyksilö joka näkee peilit ja televisiot.
Kaikenlaisia komentoja olen lukenut ja harjoitellut ja aika
hyvin Reiska jo niitä ymmärtääkin ja tottelee. Hankalinta on itsellä, kun
yrittää muistaa mikä komento missäkin tilanteessa piti sanoa. Kaiken lukemani
jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että Tänne-komento on tärkeimpiä opettaa
koiralle. Sitä on jo kovasti treenattukin. Sisällä sujuu jo ihan täysin, vaikka
olisi mikä leikki kesken, niin tulee kyllä heti luokseni, kun Tänne kajahtaa.
Olemme siis siirtyneet ulos treenaamaan. Pihassa Reiska pysyykin jo suht hyvin
irti, toki pitää koko ajan olla tarkkana, että missä hän menee. Ulkona on
treenattu siten, että Simo leikkii Reiskan kanssa lähinnä jotakin vetoleikkiä
pehmolelulla ja minä sitten kesken kaiken huudan jostakin päin pihaa, että
tänne. Hyvin on Reiska kesken leikin malttanut tulla luokseni, ja herkuilla ja
kehuilla toki häntä olen palkinnut. Tänä aamuna minusta tuntui, kun kahdestaan
pihalla treenattiin, että koira aavisti miten tämä homma toimii. Muka meni
auton taakse tai kulman taakse piiloon ja oikein odotti, että milloin kutsun
Tänne. Ja sitten saa kehuja ja herkkuja. Olen lukenut, että tätä pitäisi
harjoitella myös jonkun toisen koiran ollessa paikalla, että lopettaako leikin
toisen koiran kanssa ja tulee luokseni. Mutta aikaahan tässä on harjoitella.
Kontaktia olemme myös harjoitelleet, niin hyvin, että ulos
mennessä Reiska kulkee vasemmalla puolellani kontaktia ottaen koko ajan. Nyt
pitäisi sitten saada lopettamaan se kontakti, että voisi käydä pissalla ja
kakalla. Siinäpä siis pulma....yritän sanoa, että saa mennä, vapaa, mee
pissalle, mee kakalle, mee johonkin, ei ja pois ja kaikkea…..mutta ei onnistu.
Varmasti hyvää videomateriaalia saisi kuvattua, lähinnä minusta. Mutta
harjoitus tekee mestarin, minustakin.
Pikkuhiljaa alan myös ymmärtää, että miksi ihmislasta
yleensä odotetaan se raskausaika. Siinä ehtii valmistautua kaikkeen. Vaikka
toisaalta, siinä vaiheessa, kun lapsi syntyy niin ne kaikki lukuopit on
unohtuneet ja tunteella ja järjellä mennään.
Kaikenlaisia pehmoleluja haimme Reiskalle kirpparilta, monta
niistä on jo sisälmykset levitettynä kuollut ja kuopattu. Maitopurkkeihin ja
vessapaperihylsyihin piilotellaan herkkuja, ja niitä on mukava repiä. Ja tosi
mukava siivota. Imuria saa käyttää kyllä joka päivä ja matot on poistettu jo
heti alkuun. (minähän en niin matoista kyllä edes välitä….)
Yks mun suurimpia huolenaiheita on se, että me aletaan
”haisemaan” koiralle. Tänään hierojalla ollessani, kun käännyin hierontapedillä
tunsin koirantuoksun….ihan varmasti lähti minusta. Yök!! Jos tähän on
jollakulla joku vippaskonsti, niin mielihyvin otan tiedon vastaan. Ja jos
meistä jompikumpi haisee koiralle, niin sanokaa siitä kiitos! Tiedän toki nämä
maalaisjärjellä pääteltävät asiat, että siivoaa, imuroi, pesee koiraa, pesee
itseään, pesee vaatteita, tuulettaa jne. Mutta myydäänkö jotain koiranvastahajua
jossakin? Kenties siellä samassa kaupassa missä myydään uuden auton hajua? ;) Tilasin kyllä juuri
Reiskalle shampoota, jossa on kultapölyä ( ecosto.fi )kyllä sen täytyy auttaa, ainakin vähän. Simo kysyi, että miksi siinä ei oo
hopeapölyä? No siksi, ku Reiska halusi nyt kultaa.
No pahin pelkoni on silti
punkit!!! Otetaanko rokote? Koiralle vai ihmisille vai molemmille? Lääke?
Hajustepanta? Niskaan valeltava ”myrkky”? Vai valkosipuli? Vai otetaanko niitä kaikkia, vai
ollaanko ottamatta mitään? Punkkeihin mun maalaisjärki ei nimittäin todellakaan
riitä…..yök, hyi, apua, kamalaa.. Tähän haluaisin kuulla kokemuksia, neuvoja,
vinkkejä? Pysytäänkö koko kesä asfaltilla tai sisällä? ;)
Pää on edelleen pyörällä kaikesta tavarapaljoudesta mitä
maailmasta löytyisi koirille. Kaikista oppaista , neuvoista, kokemuksista ja
koulutustavoista. Mutta tärkeintä minusta kuitenkin on maalaisjärki, sillä aion
pötkiä koiran kanssa pitkälle. Serkkuni sanoi kaikkien kokemuksiensa,
neuvojensa ja meidän keskustelujen jälkeen, että muista aina yksi asia, että se
on kuitenkin vaan koira. Se oli hyvä neuvo! Vaikka aluksi elämä pyörii täysin
koiran ympärillä, niin loppujen lopuksi se on koira joka saa pyöriä meidän
elämän ympärillä.
Varmasti saatte lukea jatkossakin, miten minulle ja meille käy….
materia ja maalaisjärki taistelevat päässäni. Kyllä elämässä, koirankin
elämässä, pitää olla maalaisjärkeä ja vähän blingblingiä ja kultapölyä ;)
-Päivi
Tuohon äskeiseen kirjoitukseen ajattelin, toki Päivin (ja
öin..) pyytelemänä, asetella muutaman lausahduksen, en kuitenkaan Jorma
Kääriäisen laulamana. Eli asiaan:
Koiruushan karvoineen päivineen (ja öineen), noh
taas..sitten saapui tähän vaatimattomaan residenssiimme tänne suomen New
Yorkiin, eli Noormarkkuun. Kiteytettynä näin erittäin lyhyesti, karvakuono ompi
juuri sellainen, jota odottaa sopi. Tokihan asia on niin, että lapsi
vanhempiaan, vanhemmat lastaan, isäntä/emäntä koiraansa tai koira isäntäänsä/emäntäänsä
ei yleisesti voi valita. (Isäntä toki voi valita emäntänsä..heh) Tällä kertaa
nyt koiran eli Reiskan suhteen tuntuu kuitenkin siltä, että valinta oli
molemminpuolinen. Voisi kirjoittaa toki niinkin ihan uskottavuuden vuoksi, että
alkukankeuksien jälkeen kaikki on hyvin, mutta kun ei. Niitä alkukankeuksia ei
juurikaan ole ollut. Joskin Reiskan henkilökohtaiset alkukankeudet on vielä
henkilökohtaisesti hyvinkin pitkälti päällänsä sillon tällön suuren
pehmolelunsa ansiosta, jonka hankimme kirpparilta, kuten Päivi kirjoitti. Onneksi tämä pehmolelu ei voi saada pentuja..heh.
Vierellä kulkeminen on jo melkein hanskassa, luokse
tulemisessa vielä riittää opettelemista. Ympäristötekijät, kuten kaikki
varmasti tiedämme (toiset koirat, ihmiset jne.), asettavat vielä haasteita.
Monta säkillistä herkkunapuja ja sitkeää treeniä, niin eiköhän Reiska aisoissa
pysy.
Noista vipstaakeista, releistä ja adaptereista, kaikesta
pinkistä puhumattakaan, jätän mielihyvin vastuun Päiville. Pyrin vaan pienillä
vaatimattomilla tekosillani salakavalasti koulimaan Reiskasta semmosen
Rehti-Reiskan tai Ollille kunnon poliisikoiran, toki yhdessä Päivin kanssa. Hyvään suuntaan ollaan vauhdilla
menossa, kuten myös naapuriin, silloin tällöin ilman lupaa. (Siis Reiska..)
Itselleni on Reiska tuonut tässä muutamien päivien aikana paljon uutta elämään, tiiä mitä, mutta hyvältä tuntuu. Vastuunkantoa tms. Vaikka oli
pitkään jo koirakuumetta minulla ollut, ja siitä puheltu, niin tämä Taavi, joka
oli meillä pari viikkoa hoidossa, viimein sitten sai aikaan sen viimeisen
kuumepiikin. Sen seurauksena tässä nyt ollaan. Hyvä niin. Kuume kannattaa
sairastaa pois, sillähän on kuitenkin tervehdyttävä vaikutus.
Ihan lopuksi vielä tämmöinen vinkki: Jos on suunnittelemassa esim. koiran hankintaa, niin kannattaa kysellä ensiksi hoitoon lemmikkiä vaikka pariksi viikoksi, jos mahdollista. Paljonhan ihmiset matkustelee tms., joten hoitopaikkoja aina sillon tällön kysellään. Vaikka itsellä on koiria ollut, niin pieni palauttaminen
”koirailijan” arkeen oli kyllä ihan hyvästä. Ei muuta kuin kokeilemaan, vaikkei koiraa
hankkimassa olisikaan. Ties vaikka kohta olisi jo pian hankittuna.. -Simo
2 kommenttia:
Paljon onnea koirulin johdosta! Kiva kun tekin liityitte meihin koirallisiin! Itsellä 4 schipperkeä!
Onnea uuden perheenjäsenen johdosta.
Punkit, meillä 2 kultaista noutajaa - uros ja narttu. Uros imaisee punkkeja itseensä- joten haimme eläinlääkäristä paljon kehuttua tablettia, joka kylläkin on meillä toiminut tooodella hyvin. Apteekista saa niitä niskaan laitettavia litkuja jotka ovat myös hyviä (paitsi ei meillä) ja jotkut käyttävät punkkipantoja. Valintaa on.
Hyvää kesää teille ja koiruudelle!
Lähetä kommentti