Perheenlisäystä.

Reiska tuli taloon. Reiska on siis koira, puolivuotias uros. Sekarotuinen. Tai kuten jo vakuutusyhtiöiden sivustoja tutkiessamme huomasimme, että sehän onkin nykyään monirotuinen. Reiskassa on labradorinnoutajaa, dalmatialaista ja saksanseisojaa. Haimme hänet Helsingistä. Reiskan edellinen isäntä on kyllä häntä hyvin kouluttanut ja hyvin pitänyt. Olin aiemmin puhunut hänen kanssaan puhelimessa muutamaan otteeseen, ja hän kertoi Reiskan tarinaa ja tapoja. Toista viikkoa jännitimme, että saadaanko me koira meille ja saatiinhan me. Saimme alkuviikosta tietää, että Reiska tulee meille torstaina. Päätimme siis kiertää lemmikkieläinkauppoja ja tutustuimme netissä, tai no lähinnä minä tutustuin, mitä kaikkea koira tarvitsee. Voi sitä tarvikkeiden ja hilavitkuttimien määrää, huhhuh!! Kaikenlaista sitä ”pitäisikin” olla. Tuli mieleen aika, kun odotin lastani ja ensimmäistä kertaa tutustui lastentarvikeliikkeeseen. Luulin silloin, että niitä kaikkea tarvitsee OIKEASTI, onneksi ei ollut rahaa ostaa niitä kaikkea. Koska lapsen syntyessä ja kasvaessa tajusi, ettei kaikenlaista konttauskypärää ja vaipparoskista todellakaan tarvinnut. No ensimmäisellä eläinkauppa reissulla kunnon myyjä olisi saanut myytyä minulle lähes koko putiikin sisällön, ainakin ne kaikki pinkin väriset. Minun onneksi myyjä ei ollut kamalan myyntihenkinen, ja maltoin nukkua muutaman yön. Remmi oli ainoa minkä ostimme ennen koiranhakua, panta Reiskalla olikin. Niin ja auton peräosaan sellainen turvateline.

(flexi on just se talutushihna, jota kaikki oikeat koiraihmiset ei voi sietää…oon oppinut sen jo tuolta nettipalstoilta….)

Kun vihdoin menimme katsomaan Reiskaa, hän valloitti sydämemme välittömästi. Tunnin verran siinä tutusteltiin, käytiin läpi Reiskan lääkärintarkastukset, rokotukset ja muut tärkeät tavat. Ja kauppakirjaan nimet, rahat vaihtoivat omistajaa ja koira oli meidän. Sitten automatka alkoi kohti Noormarkkua. Ymmärsimme ettei Reiska ollut hirveän pitkiä matkoja autossa matkustanut, meidänhän kanssa tilanne tulee kyllä muuttumaan. Hyvin meni tämä ensimmäinen pitkä matkustus. Ihan muutama kilometri ennen perille pääsyä kuului takaosasta hieman vikinää. Toki matkalla useamman kerran pysähdyttiin ulkoiluttamaan koiraa. 

Kävin myös matkalla ruokakaupassa, Simo jäi Reiskan kanssa ulos. Varmasti puoli tuntia vietin aikaa eläinruokahyllyn äärellä, ja olin entistä enemmän sekaisin. Reiska sai edellisestä kodista mukaan kuivanapuja, jotka riittää joksikin aikaa. Koira syö myös ihan kotiruokaakin, siis ihmisen ruokaa. Penturuokaa en kaupasta löytänyt ollenkaan, kaikissa luki pienellä, että tarkoitettu aikuiselle koiralle. Mietin kyllä, että kuoleekohan koiramme nälkään heti kättelyssä, kun ruokkiminen on näin vaikeaa. Mitä tapahtuu, jos 6kk ikäinen koira saa aikuisen ruokaa? Milloin koira on aikuinen? Entä, jos olisikin ostanut sitä tarjouksessa olevaa kissanruokaa, mitä sitten olisi tapahtunut? Löysin viimein koiranpennulle tarkoitettua ruokaa sellaisissa pienissä annospusseissa, mitä kissani söi yhden päivässä. Ostin sellaisen paketin missä niitä oli 4 pss, jepjep….Reiska söi niistä sen kaksi kertaa, niiden napujen kanssa. No hyvin selvisi hengissä seuraavaan päivään.

Sisälle pääsimme ja koira viuhtoi kämppää ympäri edestakaisin riemuissaan. Sai ruokaa ja oli riemuissaan. Tuli pissa ja kakka……ulos…ja minä olin riemuissani. Yö meni hyvin, kaikki nukuimme rauhallisesti 5-6 tuntia, ja sitten tuli hätä…..nimittäin Simolla. Ja niin koko porukka herättiin kukonlaulun aikaan, kuten kunnon koiraihmisten kuuluukin. Reiskan elämänrytmi on ollut aiemmassa kodissa lähes päinvastainen kuin meidän elämänrytmi on, mutta vuorokaudessa me saatiin käännettyä hieman omaa rytmiä ja hieman koiran rytmiä. Mennään nyt tällä. Ei kai koira kelloa osaa?

Sitten lähdettiin sinne eläinkauppoihin uudestaan, nyt koira mukana, että saatiin oikeankokoinen panta. Reiska valitsi pannan jossa on pinkkiä, hyvä maku!! Nyt sattui kyllä sellainen myyjä, että jaksoi vastata kaikkiin esittämiini tyhmiin kysymyksiin, näyttämättä ainakaan, että häntä olisi edes kysymykseni ärsyttänyt. Kyllähän se koiranruokaviidakko ja mun pääni meni entistä enemmän sekaisin, hyllyt olivat täynnä erilaisia pusseja ja paketteja. Ja pakasteet täynnä raakaruokaa?? Ja sitten oli märkäruokia, joihin on laitettu mustikoita tai jotain karpaloita……siis ehtiikö koira oikein maistellakin ruokaa? Reiska ei kyllä ainakaan ehdi J No joku monen kilon säkki kainalossa Simo sieltä kaupasta ulos käveli. Mulla oli kädessä pinkkimusta panta ja nahkahihna ja usean koiranomistajakampaajan kehuma koiraharja.

Olen kaiken vapaa-aikani kyllä lukenut netistä kaikenlaista koiriin liittyvää. Koulutusohjeita. Keskustelupalstoja (koiranomistajat tuntuu olevan pahempia kuin äidit arvostelemaan toisiaan). Verkkokauppoja. Kohta olen ihan koira-asiantuntija, ainakin omasta mielestäni. Näiden muutamien päivien aikana olen myös huomannut, että minä olen meistä kahdesta sittenkin se, joka on tiukempi Reiskalle ja pidän käskyistä kiinni. Poikkeuksia ei tule. Simo onkin se joka lepsuilee välillä, mutta Simo ei olekaan lukenut noita oppaita ollenkaan (paitsi kyllä ainakin näytellyt kuuntelevansa, kun olen niistä ääneen paasannut) hänellähän kokemus tulee kahdesta koirasta. Eli kirjaviisaus vastaan kokemus :) 

Olen lukenut, että koira ei näe televisionkuvaa, eikä näe itseään peilistä. Mitään perusteita en noihin asioihin ole kyllä lukenut. Mutta Reiska kyllä peilailee itseään jatkuvasti peilistä, kun ohi kulkee. Peilin kautta katselee myös meitä ja ihan selvästi näkee meidät. Yhtenä aamuna minä olin vielä sängyssä ja Simo kävi Reiskan kanssa ulkona ja sisälle tullessaan meni olohuoneeseen katsomaan tv:sta jotakin luonto-ohjelmaa villisioista, Simolla oli kuulokkeet eli tv:stä ei kuulunut edes ääntä. Reiska aloitti hirmuisen haukkumisen ja minä unenpöppörössä sängystä pomppasin ja kysyin, että mikä teillä on hätänä. Simo vastasi, että ei mitään hätää Reiska haukkuu vaan villisikoja?! Kyllä siinä hetki meni, kun ymmärsin, että televisiossa niitä oli. Samanlainen tilanne oli myös ”mummolassa” käydessämme, kun televisiosta näkyi koiria, niin johan alkoi haukkuminen ja murina, eikä silloinkaan juuri ääntä televisiosta kuulunut. Että joko Reiska ei ole koira tai sitten hän on joku superyksilö joka näkee peilit ja televisiot.

Kaikenlaisia komentoja olen lukenut ja harjoitellut ja aika hyvin Reiska jo niitä ymmärtääkin ja tottelee. Hankalinta on itsellä, kun yrittää muistaa mikä komento missäkin tilanteessa piti sanoa. Kaiken lukemani jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että Tänne-komento on tärkeimpiä opettaa koiralle. Sitä on jo kovasti treenattukin. Sisällä sujuu jo ihan täysin, vaikka olisi mikä leikki kesken, niin tulee kyllä heti luokseni, kun Tänne kajahtaa. Olemme siis siirtyneet ulos treenaamaan. Pihassa Reiska pysyykin jo suht hyvin irti, toki pitää koko ajan olla tarkkana, että missä hän menee. Ulkona on treenattu siten, että Simo leikkii Reiskan kanssa lähinnä jotakin vetoleikkiä pehmolelulla ja minä sitten kesken kaiken huudan jostakin päin pihaa, että tänne. Hyvin on Reiska kesken leikin malttanut tulla luokseni, ja herkuilla ja kehuilla toki häntä olen palkinnut. Tänä aamuna minusta tuntui, kun kahdestaan pihalla treenattiin, että koira aavisti miten tämä homma toimii. Muka meni auton taakse tai kulman taakse piiloon ja oikein odotti, että milloin kutsun Tänne. Ja sitten saa kehuja ja herkkuja. Olen lukenut, että tätä pitäisi harjoitella myös jonkun toisen koiran ollessa paikalla, että lopettaako leikin toisen koiran kanssa ja tulee luokseni. Mutta aikaahan tässä on harjoitella.

Kontaktia olemme myös harjoitelleet, niin hyvin, että ulos mennessä Reiska kulkee vasemmalla puolellani kontaktia ottaen koko ajan. Nyt pitäisi sitten saada lopettamaan se kontakti, että voisi käydä pissalla ja kakalla. Siinäpä siis pulma....yritän sanoa, että saa mennä, vapaa, mee pissalle, mee kakalle, mee johonkin, ei ja pois ja kaikkea…..mutta ei onnistu. Varmasti hyvää videomateriaalia saisi kuvattua, lähinnä minusta. Mutta harjoitus tekee mestarin, minustakin.

Pikkuhiljaa alan myös ymmärtää, että miksi ihmislasta yleensä odotetaan se raskausaika. Siinä ehtii valmistautua kaikkeen. Vaikka toisaalta, siinä vaiheessa, kun lapsi syntyy niin ne kaikki lukuopit on unohtuneet ja tunteella ja järjellä mennään.

Kaikenlaisia pehmoleluja haimme Reiskalle kirpparilta, monta niistä on jo sisälmykset levitettynä kuollut ja kuopattu. Maitopurkkeihin ja vessapaperihylsyihin piilotellaan herkkuja, ja niitä on mukava repiä. Ja tosi mukava siivota. Imuria saa käyttää kyllä joka päivä ja matot on poistettu jo heti alkuun. (minähän en niin matoista kyllä edes välitä….)

Yks mun suurimpia huolenaiheita on se, että me aletaan ”haisemaan” koiralle. Tänään hierojalla ollessani, kun käännyin hierontapedillä tunsin koirantuoksun….ihan varmasti lähti minusta. Yök!! Jos tähän on jollakulla joku vippaskonsti, niin mielihyvin otan tiedon vastaan. Ja jos meistä jompikumpi haisee koiralle, niin sanokaa siitä kiitos! Tiedän toki nämä maalaisjärjellä pääteltävät asiat, että siivoaa, imuroi, pesee koiraa, pesee itseään, pesee vaatteita, tuulettaa jne. Mutta myydäänkö jotain koiranvastahajua jossakin? Kenties siellä samassa kaupassa missä myydään uuden auton hajua? ;) Tilasin kyllä juuri Reiskalle shampoota, jossa on kultapölyä ( ecosto.fi )kyllä sen täytyy auttaa, ainakin vähän. Simo kysyi, että miksi siinä ei oo hopeapölyä? No siksi, ku Reiska halusi nyt kultaa. 

No pahin pelkoni on silti punkit!!! Otetaanko rokote? Koiralle vai ihmisille vai molemmille? Lääke? Hajustepanta? Niskaan valeltava ”myrkky”? Vai valkosipuli? Vai otetaanko niitä kaikkia, vai ollaanko ottamatta mitään? Punkkeihin mun maalaisjärki ei nimittäin todellakaan riitä…..yök, hyi, apua, kamalaa.. Tähän haluaisin kuulla kokemuksia, neuvoja, vinkkejä? Pysytäänkö koko kesä asfaltilla tai sisällä? ;)

Pää on edelleen pyörällä kaikesta tavarapaljoudesta mitä maailmasta löytyisi koirille. Kaikista oppaista , neuvoista, kokemuksista ja koulutustavoista. Mutta tärkeintä minusta kuitenkin on maalaisjärki, sillä aion pötkiä koiran kanssa pitkälle. Serkkuni sanoi kaikkien kokemuksiensa, neuvojensa ja meidän keskustelujen jälkeen, että muista aina yksi asia, että se on kuitenkin vaan koira. Se oli hyvä neuvo! Vaikka aluksi elämä pyörii täysin koiran ympärillä, niin loppujen lopuksi se on koira joka saa pyöriä meidän elämän ympärillä.

Varmasti saatte lukea jatkossakin, miten minulle ja meille käy…. materia ja maalaisjärki taistelevat päässäni. Kyllä elämässä, koirankin elämässä, pitää olla maalaisjärkeä ja vähän blingblingiä ja kultapölyä ;) 

-Päivi

Tuohon äskeiseen kirjoitukseen ajattelin, toki Päivin (ja öin..) pyytelemänä, asetella muutaman lausahduksen, en kuitenkaan Jorma Kääriäisen laulamana. Eli asiaan:

Koiruushan karvoineen päivineen (ja öineen), noh taas..sitten saapui tähän vaatimattomaan residenssiimme tänne suomen New Yorkiin, eli Noormarkkuun. Kiteytettynä näin erittäin lyhyesti, karvakuono ompi juuri sellainen, jota odottaa sopi. Tokihan asia on niin, että lapsi vanhempiaan, vanhemmat lastaan, isäntä/emäntä koiraansa tai koira isäntäänsä/emäntäänsä ei yleisesti voi valita. (Isäntä toki voi valita emäntänsä..heh) Tällä kertaa nyt koiran eli Reiskan suhteen tuntuu kuitenkin siltä, että valinta oli molemminpuolinen. Voisi kirjoittaa toki niinkin ihan uskottavuuden vuoksi, että alkukankeuksien jälkeen kaikki on hyvin, mutta kun ei. Niitä alkukankeuksia ei juurikaan ole ollut. Joskin Reiskan henkilökohtaiset alkukankeudet on vielä henkilökohtaisesti hyvinkin pitkälti päällänsä sillon tällön suuren pehmolelunsa ansiosta, jonka hankimme kirpparilta, kuten Päivi kirjoitti. Onneksi tämä pehmolelu ei voi saada pentuja..heh.

Vierellä kulkeminen on jo melkein hanskassa, luokse tulemisessa vielä riittää opettelemista. Ympäristötekijät, kuten kaikki varmasti tiedämme (toiset koirat, ihmiset jne.), asettavat vielä haasteita. Monta säkillistä herkkunapuja ja sitkeää treeniä, niin eiköhän Reiska aisoissa pysy.

Noista vipstaakeista, releistä ja adaptereista, kaikesta pinkistä puhumattakaan, jätän mielihyvin vastuun Päiville. Pyrin vaan pienillä vaatimattomilla tekosillani salakavalasti koulimaan Reiskasta semmosen Rehti-Reiskan tai Ollille kunnon poliisikoiran, toki yhdessä Päivin kanssa. Hyvään suuntaan ollaan vauhdilla menossa, kuten myös naapuriin, silloin tällöin ilman lupaa. (Siis Reiska..)

Itselleni on Reiska tuonut tässä muutamien päivien aikana paljon uutta elämään, tiiä mitä, mutta hyvältä tuntuu. Vastuunkantoa tms. Vaikka oli pitkään jo koirakuumetta minulla ollut, ja siitä puheltu, niin tämä Taavi, joka oli meillä pari viikkoa hoidossa, viimein sitten sai aikaan sen viimeisen kuumepiikin. Sen seurauksena tässä nyt ollaan. Hyvä niin. Kuume kannattaa sairastaa pois, sillähän on kuitenkin tervehdyttävä vaikutus.

Ihan lopuksi vielä tämmöinen vinkki: Jos on suunnittelemassa esim. koiran hankintaa, niin kannattaa kysellä ensiksi hoitoon lemmikkiä vaikka pariksi viikoksi, jos mahdollista. Paljonhan ihmiset matkustelee tms., joten hoitopaikkoja aina sillon tällön kysellään. Vaikka itsellä on koiria ollut, niin pieni palauttaminen ”koirailijan” arkeen oli kyllä ihan hyvästä. Ei muuta kuin kokeilemaan, vaikkei koiraa hankkimassa olisikaan. Ties vaikka kohta olisi jo pian hankittuna.. -Simo