keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Jaa, minäkö jännitän yksin?

Heissan taas kaikki mitä erikoisimpien kirjoituksiemme ystävät (tai viholliset). Blogin tarkoitushan on varmaan jo kaikille tuttu, ja osana sitä ompi tarinoita ihan oikeesta elämästämme.

Päivi taannoin kirjoitti mun ja Edun kohtaamisesta, joka mua jännitti suunnattomasti. Esikuvan ensikohtaaminen, tapaaminen henk.koht.(Sorsakoski, Taipale, Kettunen, Mustajärvi, Leskinen..), on mulle jostain syystä ollut aina vaikeaa, en tiedä miksi.
Noh, yksin en ole ongelmani kanssa. Vaan voin todistaa sen, että taloudessamme on joku muukin, jonka pitkä- tai lyhytaikaisen fanittamansa tai ihannoimansa henkilön kohtaaminen, vaikkakin ihan vaan facebook-viestiinsä vastauksen saaminen, saa arkensa ainakin hetkiseksi todella sekaisin. Olen vierestä nähnyt..

Poliisit-sarjahan on meillä vakiokatselussa aina, kun sellainen vaan sattuupi (Päivi huolehtii varmasti..) digiboksille tallentumaan. Olen seurannut ko. jaksoja aikaisemminkin suurella mielenkiinnolla, mutta en ehkä näin intensiivisesti. Jaksot ovat toki aina hyviä, mutta auta armias, jos jakso sattuu olemaan Joensuusta, niin johan volyymit on kaakossa. Näkisittepä ilmeen olohuoneen sohvalla jakson alkaessa, tai jos seuraavan jakson mainoksissa näkyy Olli...”Eiih! Tänään on Olli!!! Huomenna on Olli!!! Siis mä en niin kestä..” Ilme voisi kuulua vaikkapa koiranpennulle, jolle on luvattu kaikki vuoden herkkukeksit saatavaksi tänään, huomenna..Hmmh?

Eräänä iltana minulle tuli idea, josko lähetettäisiin Olli-poliisille viesti, mulla olis siihen kysymys valmiina. Kysyin Päiviltä, että löytyykö Ollia mitenkään sieltä somediasta, ja löytyihän hänet facebookista. Päivi epäröi viestin lähettämistä, mutta kerroin kuitenkin huoleni Wolkswagen-merkkisten partioautojen sumuvalojen mielestäni epämääräisestä toiminnasta, niin kysymyshän Ollille oli valmis. Kirjoitin, tai oikeastaan sanelin Päiville kysymykseni, jonka hän sitten allekirjoitti omaan tapaansa hieman aihetta ihmetellen, siis samaan viestiin. Aikaa kului, ja kuinka ollakaan:

Eräänä aamuna (tai siis päivänä..) syödessäni aamupuuroa suorastaan hämmennyin, että mistäs nyt tuulee? Päivin konttorista, eli keittiönpöydän toiselta puolelta, näkyi taas se koiranpennun ilme, kuului taputukset, ja muutenkin lyhykäisyydessään näin: ”Olli on vastannut meille!!!! Iiihh! Mä en taaskaan kestä!!”. Eli Olli oli todellisuudessa vastannut meille, ihan asiallisen vastauksen. Tästä sain selityksen ihmetykseeni niistä sumuvaloista, mutta sai kyllä sekaisin Päivin pään ainakin hetkeksi. Tokaisin siihen vaan, että vastaappa että kiitos asiallisesta vastauksesta ja nähdään telkkarissa..Heh. No mutta näin nyt tällä kertaa.

Sain Päivin laittamaan viestin fanituksen kohteelleen, vaikka arkaili, ja sai kuin saikin sitten vastauksen häneltä itseltään. Ei varmaan vieläkään taida oikeen ymmärtää tapahtunutta, mutta nyt on sitten ainakin jonkinnäköinen ”keskustelunavaus” saatu aikaiseksi. On tämä ihmeellistä tämä ATK-maailma, aina tulee jotain uutta.. -Simo





Meillä on muutama tv-ohjelma mitä yhdessä seuraamme säännöllisesti, yksi on Salatut Elämät ja toinen on Poliisit-tvohjelma.  Siellä minulla on yksi poliisisuosikki ylitse muiden, ja hänhän on Olli Korpi Joensuusta. Luultavasti me molemmat kiinnitämme ohjelmassa huomiota enemmän niihin epäolennaisiin asioihin, kuin niinhin olennaisiin. Minä siis lähinnä yritän ”tutustua” ohjelmassa olevien poliisi-ihmisten luonteeseen ja tapaan tehdä poliisintyötä ja kohdata heidän asiakkaitaan. Lisäksi kuuntelen heidän tapaansa puhua ja esiintyä, ja tarkkailen heidän hiuksiaan ja ilmeitään. Olli on miellyttänyt minua siitä asti, kun hän on ohjelmaan tullut. Yhtään muita henkilöitä vähättelemättä, Olli on yksinkertaisesti vaan ihan huippu! Rauhallinen, tyyni, päättäväinen, huumorintajuinen ja kaiken lisäksi komea (saattaa olla, että tuo komeus oli se ihan eka juttu).  Ihan parasta ohjelmassa on siis Joensuun jaksot, silloin ohjelma katsotaan alkulöpinöistä lopputeksteihin.

Minä pidän myös Poliisit-ohjelman kotihälyytys jaksoista, niitä Simo ei niin mielellään katso. Syynä on se, että ne on näyteltyjä. Hah! Tästä minä usein väännän hänen kanssaan, että ihan yhtä näyteltyjä on nuo Poliisit-jaksotkin…..niin ja Salkkarit on näyteltyjä myös. J

Jos minä seuraan siis poliisien komeutta, niin Simo seuraa sitten ohjelmassa näkyviä teknisiä laitteita ja härpättimiä. Tästä yksi esimerkki tulee seuraavaksi. Jo useana iltana hän on höpissyt jostakin sumuvalosta mikä välillä palaa ja välillä ei pala. En minä niin hirveästi ole siihen keskittynyt, kun olen katsonut Ollia. Sitten ymmärsin, että tästä sumuvalosta jauhetaan nyt joka ilta, että mitä siis tarkoitat? Ja sitten katsoimme hidastettuna joitain jaksoja ja Simo näytti minulle mikä asia häntä vaivaa. Kyse on siis siitä, että kun poliisiauto lähtee sieltä poliisitalon kellarista, autossa palaa vain toinen sumuvalo. Myös välillä ajaessa partioautossa palaa vain toisen puolen sumuvalo. Simoa askarrutti tämä kysymys ihan suunnattomasti, että onko tämä joku poliisiautojen tyyppivika vai mistä on kyse. No muutama päivä siinä kysymystä sitten väännettiin ja mietittiin, että mistä me kysytään, että mistä on kyse? Kunnes Simo sen keksi, että kysytään tietysti Ollilta! Joensuun tv-poliisi Olli Korvelta! No keneltäpä muultakaan!!

Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja facebookissa lähestyimme Ollia kysymyksellä joka meni kutakuinkin näin:

"Hei Olli!
Lähestyn sinua näin bloginkirjoittajan ominaisuudessa. Olet mainittuna useaan otteeseen blogissamme, joskin erittäin mairittelevalla tavalla, ja ihan syystä. Avopuolisoni Päivi on sinuun ja poliisityöhösi tv:ssä silminnähden ihastunut, ja täten uskalsin lähestyä sinua seuraavalla asialla. Tämä on hieman yksinkertainen, mutta yksinkertaista mieltäni askarruttanut tyhmä kysymys: Miksi partioautoissa palaa silloin tällöin pelkästään toisen puolen sumuvalo? Olen tämän havainnut monessa eri Poliisit-tvohjelman jaksossa, lähinnä partion lähtiessä poliisitalon kellarista ja myöskin partion ollessa ns. "tienpäällä". Välissä olen myöskin huomannut, että kyseinen jommankummanpuoleinen sumuvalo palaa aina käännyttäessä kyseiseen suuntaan tai suoraa tietä ajettaessa lähinnä ojanpuolella. Tämä asia on vaivannut minua lähinnä siitä syystä, että josko VW-huolto ei pidä autoistaan huolta tai sitten kyseessä on joku Poliisit-tvohjelmaan liittyvä salainen kikka. T. Simo
Toivottavasti vastaat miestäni vaivanneeseen kysymykseen, koska siitä aiheesta keskustellaan joka ilta, kun tv:stä katsotaan Poliiseja. Riippumatta siitä, että missä päin suomea kyseinen jakso on kuvattu, ko. aihe häiritsee miestäni joka kerta. Pidähän sama pilike silimäkulumassasi aina, myöskin tätä viestiä lukiessasi. T. Päivi"


Ja tänään Olli ole meille vastannut!!! Jeee!!! Tässäpä vastaus:

Moi, Kyseessä oleva valo on ns. kääntymisvalo. Joissakin uudemmissa autoissa on tällainen ominaisuus, että kun hitaammassa vauhdissa (esim alle 30 km/h) kääntää rattia riittävästi, niin sumuvalo syttyy sisäkaarteen puolelle ja antaa lisävaloa tuonne muuten välillä pimeäksi jäävälle alueelle. –Olli

Eli kyllä poliisi auttaa aina! Olipahan tähänkin mieltä vaivanneeseen asiaan ihan järkeen käypä selitys. Kiitos Olli! -Päivi




PS: Ei kellään olis halvalla myytävänä erityisesti Nashua-merkkisiä korppuja? Formatted, MF-2HD, Double Sided ja High Density. 1,44MB Capacity ja sitten niihin tarroja mihin voi kirjottaa tiedostojen nimet. Semmonen säilytysrasiakin olis kiva, kirjahyllyssä ei ole enää tilaa. Mulla on kaikki levyt täynnä, kun yhteen internetsivun tallentamiseen menee jo ainakin kymmenen levykettä. Tallennan näet kaikki sivut myöhempää tarkastelua varten. Voin täten katkaista netin aina välillä, se kun nykyään kuitenkin maksaa 24,54c/min. Tietty jos lankapuhelua pukkaa samaan aikaan, joudun joka tapauksessa olemaan hetkisen somedian ulkopuolella. -Simo

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Päivin synttäriyllätysjuhlahulinat

Tilannehan oli se, näin järjestäjän puolesta, että kaikki venyi ja vanui taasen totuttuun tapaan viimetinkaan, mutta lopputulos oli kuitenkin huikaiseva. Pari päivää aikaisemmin rupesin ns. järjestelytoimikunnan puheenjohtajana vasta hääräämään, soittelemaan, sähköpostittamaan ja kutsukirjeitä lähettämään vieraille. Kaikki meni mönkään, mutta viimehetkellä sitten vieraita saapui paikalle odotettua enemmän. Tilannehan lähti siitä, että jo noin viikko aikaisemmin olin kaukaa viisas, ja nappasin Oulussa ollessamme Päivin auton vara-avaimen mukaan, salaa. Viikon verran se oli Halpa-Hallista ostamani toppatakin vasemmassa hihataskussa, odotteli siellä "The Mainday"-tä, eli juhlapäivää, joka käynnistyi suurin pyörtein näin:
Hain Päiville edellispäivänä satasen lahjakortin porilaiseen vaateliikkeeseen, ja synttäripäivänä sanoin, että se pitää käyttää tänään. Oli pikkusen hämillään jo siitä, mutta sain kuitenkin patistettua sankarin matkaan juuri pestyllä ja tankatulla Rellullansa. Noh, ystävämme Vesku tuli hakemaan mut Noormarkusta ja hain Päivin auton pois Porista varastamillani vara-avaimilla. Vesku ajoi takaisin Poriin, ja odotteli Päiviä vaatetusliikkeen edustalla pukeutuneena kuljettajan asuun, Fresitat yms. kohteliaasti tarjoillen. Päivi sanoi, että oli jo melkein soittamassa poliisia paikalle, siis Joensuun Ollia, mutta ei kerinny. Mulla oli aikaa nyt viritellä Markkuun karaokevehkeet ja lämmitellä paljua.(jossa kukaan ei sitte loppujen lopuksi edes käynyt…) Vieraita rupes sitten pukkaamaan juuri sen verran, että juuri ja juuri alkumaljat riitti. Karaokea, drinksua, paniineita ja hälläväliä-meininkiä etc. Lopuksi Poriin, josta en muista kauheesti.

Kiitos näin järjestelutoimikunnan puolesta kaikille osallistuneille: Vesku, Outi, Krisse, Pirjo, Aulikki, MARTZA, Ellu ja Samet + kaikki muut, joita häiritsimme illan tuoksinnassa epämääräisillä puheluilla.
-Simo

HuhHuh, kyllä nelikymppinen yllätettiin. Ihan kokonaan, ja monta kertaa. Mulla ei ollut kyllä hajuakaan mitä tapahtuu… Viikon ajan Simolle on tullut koko ajan viestiä, ja salaperäisiä puheluja.  Osasin tietysti jotain ajatella, että voisi mun synttäreihin liittyä, mutta en kyllä osannut ajatella, että miten. Enkä osannut hirveästi mitään edes odottaa, koska olimme Noormarkussa synttäripäivänä. Oulussa olisin voinutkin jännittää ja arvailla enemmän. No asiaan, olin ollut alkuviikon flunssassa/mahataudissa ja maannut kaksi päivää peittojen alla ja sairastanut. Edellisenä iltana Simo sanoi, että hänet pitäisi herättää puoleen päivään mennessä, ja iltapäivällä mun pitäisi olla johonkin menossa, ja terveenä. Kysyin lähinnä, että ehdinhän pestä tukan aamulla? ;) Asiat tärkeysjärjestykseen.
Herättiin aikaisin molemmat, ja sain tuon Ratsulan lahjakortin käteeni hetimiten. Olin ihan yllättynyt, että tuhlaamaanko tässä säästöaikana pitää yhtäkkiä lähteä. No minultahan se sujuu kyllä, mutta yksinkö sinne menen? Sain siis pestä ja laittaa tukkani, ja Simo siinä samalla siivoili keittiössä. Kysyin siinä kohtaa häneltä, että miksi siivoat noin kovasti, jos me illalla kahdestaan mennään paljuun? Siinä kohtaa mielessäni ajattelin, että ystävämmä Martza saattaisi illalla olla tulossa paikalle. Puhuin myös parhaan ystäväni kanssa Oulusta, ja kyselin, että ootko ihan varma ettet ole asuntoautossa tuolla pihalla?
Lähdin siis mistään tietämättömänä ostoksille. Ja käsilaukun löysin!!!  Sitä olen etsinyt jo yli vuoden, ja nyt sopiva tuli vastaan, hyvä! Lähdin sitten ulos kaupasta kohti autoa ja samalla lapseltani tuli onnitteluviesti. Mietin mielessäni, että missähän se auto on, että enkö jättänytkään sitä tuohon. Ja samalla viestitin poikani kanssa. Ja mietin että ei kai kukaan Rellua varastaisi?! No sitten tunnistin ystävämme Veskun, ja hänen autonsa. Mageat kuljettajankamat oli hänellä päällä, kuohuviini odotti valmiina ja Robin soi autossa. Itkin ja nauroin. Ei voi olla totta, mutta tottahan se oli. Kysyin, että onko Rellu tallessa? Saanko soittaa Simolle? En kuuleman saanut….piti vaan kiltisti istua ja odottaa. No äidille ja ystävälleni Annelle sain kuitenkin soittaa, se lievitti hieman jännitystäni. 


Ensin kuljettaja vei minut kaupan kautta herkkumunkille ja pepsimaxille. Taisi siinä valkoviiniäkin lasissa olla. Sitten mentiin Sumuun, ja punaista kuohuvaa kaadettiin lasiin sielläkin. Eipä paikalla ollut muita, joilla olisi ollut oma kuljettaja mukana. 

Sitten kuljettaja sai luvan lähteä ajamaan kotiin. Voi luoja, poissa ollessani oli Simo ehtinyt tehdä vaikka mitä esillepanoja. Mää olin ihan pyörällä päästäni. Ja ihan hetken kuluttua pihalla oli kolme naishenkilöä, he lausuivat ja lauloivat ihanasti. Kohta tuli vielä neljäskin, NoormarkunNaapurustonNaiset, Uskomatonta! Enhän minä Porista tunne juuri ketään, ja olen vähän purnannutkin, kun täkäläisiin on niin vaikea tutustua….ja nyt he tulevat kotiovelle asti. Ihan Mahtavaa! (kyllähän minä kaikki olin aiemmin nähnyt, etteivät he nyt ihan uppo-outoja kuitenkaan olleet.) 

Mukaan saapui vielä ystävämme Ellu, ihanan pikkuisen pojanpalleronsa kanssa ja Martza. (eli kyllä mää jotain arvasin oikein.) Siispä korkkarit kattoon ja karaoke raikasi. Ihania onnittelupuheluita sain myös illan aikana. Sitten kurvattiin Porin yöelämään, huipputaksinkuljettaja oli kyllä. Monta kertaa matkan aikana sytytti auton kattovalot ja katsoa mua, että et kyllä näytä yhtään nelikymppiseltä, että et todellakaan :) Teinibaari Cabaretissa soi BarbieGirl ja Antti Tuisku. Ja hauskaa oli, niin hauskaa, ettei ääni kulje vieläkään.
Kokopäivä oli vaaleanpunaista juhlahumua, ihanaa, kiitos rakkaat ihmiset!
Aamulla tai päivä se taisi jo olla heräsin, ja olin saanut puhelimeen viestin, että ovella on mulle yllätys. Vieläkin?! Sen verran oli kuohujuomaa tullut nautittua, että ihan vähän pelotti avata ovi, että mikähän yllätys siellä on. No nämä ihanaiset naapuruston naiset olivat käyneet ostamassa minulle ihanan vaalenapunaisen huivin, mistä koko illan puhuin ja mitä sovitin, kun Outilla oli sellainen päällä. Ihan huippua!

Ihanainen Martza oli meillä yökylässä ja kun minua aamulla ja päivällä hieman puhallututti ja nukututti, niin hän siivosi koko kämpän juhlahumut pois, Kiitos Ystäväni!

Illalla pääsimme vihdoin Simon kanssa sinne paljuunkin, olihan se kyllä kuuma, kun oli yhden ylimääräisen päivänkin vielä lämmennyt. 

Mahtavaa siis oli, kiitos kaikille!! Niillekin, jotka eivät päässeet paikalle, mutta olitte hengessä mukana. Kiitos erityisesti Simolle, olet ihan paras ja niiiiiin rakas. Tästä se uusi vuosikymmen lähtee.
-Päivi