Simo arvostaa ja tykkää ja fanittaa ja ihailee suuresti Edu
Kettusta. Muuten meidän kahden musiikkimakumme on hyvinkin erilaista, ja
väittelemme siitä usein, mutta Edu kolahtaa meihin molempiin, täysillä. Mutta
Simon reaktiota Edu Kettusen kohtaamiseen en osannut silti odottaa ollenkaan.
Eräänä sunnuntaiaamuna heräilimme Rollesta (asuntoautosta)
ja Simo luuli, että lähdemme ajamaan kotiinpäin. Mutta minullapa oli ihan muita
suunnitelmia. Tiesin, että Tampereella oli koko perheen ulkoilmatapahtuma missä
esiintyi Edu Kettunen. Sinne siis suuntasin meidän molemmat. Ihmisiä oli
paikalla jonkun verran ja me levitimme leirimme nurmikentälle. Istahdimme
katselemaan ympärillä olevaa lapsien leikkimistä. Sitten minä näin Edu
Kettusen, hän seisoi muutaman metrin päästä meistä. Kuiskasin Simolle, että Edu
on tuossa sinun vieressäsi, että käydäänkö tervehtimässä häntä? Ette usko,
kuinka paljon Simoa alkoi jännittää, ja hän oli todellakin sitä mieltä, ettei
varmasti kehdata mennä HÄNELLE mitään sanomaan. No Edu lähti paikalta
takahuoneen (liikuntahallin pukuhuone) puolelle ja ensimmäinen esiintyjä
aloitti.
Minä siinä esiintyjän aikana päätin, että kyllähän Simosta
ja Edusta pitää yhteiskuva saada….
Näimme, kun Edu tuli pukuhuoneesta ulos ja jäi yksin
seisoskelemaan talon nurkalle hieman piiloon. Silloin sanoin Simolle, että nyt
ylös ja lähdemme kysymään saadaanko ottaa yhteiskuva. Simo hetken vastusteli,
mutta päättäväisesti kävelin Edua kohti, kyllä Simo tuli sitten jännityksestä
lähes täristen perässäni. Menimme tervehtimään Edua ja kerroin hänelle, että
olin tuonut Simon tänään paikalle yllätyksenä. Että Simo ei todellakaan tiennyt
kenet kohtaa tänäpäivänä. Simo ei saanut siinä vaiheessa juurikaan sanaa
suustaan, minä ja Edu siinä lähinnä jutustelimme. Sitten kysyin, että saanko
ottaa valokuvan hänestä ja Simosta? Edu siihen vastasi, että totta kai, jos se
vaan Simolle sopii. Ja sopihan se!
Sitten Edu kertoi olevansa asuntoautolla liikenteessä ja
johan sai Simokin sanaisen arkkunsa auki. Pitkät pätkät he höpöttelivät
asuntoautolla matkailusta, hyvistä leirintäalueista, p-paikoista,
huoltoasemista…ja siitä, että asuntoauto on myös hyvä ”takahuone”, sellaisen
monestakin keikkapaikasta puuttuvan tilalle. Puhuivat he myös hieman
työasioistakin.
Sen jälkeen pääsimme nauttimaan itse keikasta, se oli
loistava!! Istuimme nurmikentällä, lavalla oli Mies ja Kitara, minun
näkökulmastani ei mitään muuta. (vaikka varmasti siellä joku
äänentoistotsydeemi oli myös) Se ääni, ne sanoitukset, tyyni, nöyrä ja ihana
mies laulaa vain meille….tai no siltä minusta tuntui, vaikka olihan siellä
paikalla muitakin. Ennen Elmon tuli-biisiä Edu sanoi kääntyen katsomaan meitä,
että tämän laulun tarinasta Simokin on varmasti samaa mieltä. Siihen kunnon
taputukset ja herrojen molemminpuoliset peukutukset, ja biisi käyntiin. Osui ja
upposi.
Asuntoautolle kuljettaessa Edu oli omansa vieressä, kävimme
vielä kiittämässä loistavasta keikasta. Niissä tunnelmissa lähdimme sitten
kotia kohti, peräkkäin Edun kanssa paskahuusseilla ajellen. Simo sanoi, ja
taidan myös uskoa häntä, että oli yksi elämänsä kohokohdista tuo kohtaaminen.
Eiväthän ne yllätykset siihen loppuneet. Olin tilannut Edun julkaiseman levyn
Simolle nimikirjoituksella varustettuna, ja levy odotti häntä postilaatikossa.
Sainpahan yllätettyä Simon!
Minusta tässä jutussa jotenkin ihaninta ja hauskinta on se,
että Simo kohtaa usein omassa elämässään ihmisiä, jotka haluavat hänen kanssaan
valokuvaan ja nimikirjoituksen. Ja usein ihmiset ”jäätyvät” tällaisissa
tilanteissa. Mikä on ihan ymmärrettävää. Kohtaavat fanittamansa ihmisen, ja
sitten ei tiedä mitä sanoisi tai mitenpäin olisi. Simo joskus ihmettelee näitä
tilanteita, että mikä hänessä on sellaista, että ihmiset hullaantuvat eivätkä
saa sanaa suustaan. No ihan sama tilanne hänellä itsellään oli Edun
kohdatessaan. Jännitti, ei tiennyt mitä sanoisi, mitenpäin olisi. Ja
jälkeenpäin oli ihana tunne, kun uskalsi kohdata HÄNET. Ja vielä kertoi minulle
jälkeenpäin, että Eduhan oli ihan tavallinen ihminen, Niinpä!!
Jouluna jatkoin vielä tätä Edu Kettusen teemaa ja annoin
Simolle joululahjaksi kehyksissä sen Simon ja Edun kuvan. Se kuva löytyy nyt
kunniapaikalta Simon työhuoneesta.
-Päivi
”Kommentoin tähän
muutamalla sanalla edellistä: Niin yllättäjä ja yllätyshän oli aivan mahtavia,
kuten keikka ja itse Edu. Mahtavat biisit mahtavasti tulkittuna, eipä mitään
muuta juuri jäänyt kaipaamaan. Sen verran jäin ihmettelemään, että miten mies
soittaa yksin niin, että kuulostaa bändiltä? Mies ja kitara…Mistään
playbackistähän ei ole kyse, vaan siitä että, että osaa. Tämä on tosi!” –Simo :) ps: Päivin harmiksi iltapäivä Tampereella oli niin leppoisa ja rauhallinen, että edes Ollia Joensuun poliisista ei tarvinnyt hälyttää hätiin..
pps. löydät meidät myös facebookista https://www.facebook.com/P%C3%A4ivin-Silmukoita-blogi-848402668605527/
2 kommenttia:
Hei, täytyy tässä kommentoida tätä blogia. Ensinnäkin hienoa, että Simo on saanut Päivin. Toisekseen Edu Kettunen ei ole edes samalla tähtikartalla kuin Simo Silmu. Vaatimaton voi olla, mutta on hyvä tietää missä seisoo.
Kerron vain näin ohimennen, että olet taitava kirjoittamaan ja sinulla on mielenkiintoinen tyyli. Simo vaikuttaa juuri sellaiselta nöyrältä jalat maassa-ihmiseltä mitä olen kuvitellut, eikä pätkääkään siltä Simolta, jota media on kovasti lukijoilleen myynyt. Hyvää jatkoa terv. anonyymi miesääni
Lähetä kommentti